Valokuvistasi tulee turhia

Syyskuu 08, 2015

Jokainen meistä ottaa valokuvia jatkuvasti. Jaamme omia muistoja ja hetkiä taukoamatta muille, usein jopa asiaa sen kummemmin ajattelematta. Kysymys kuuluukin, että mitä siitä jää omaan käteen? Mitä ne taltioidut muistot ja hetket merkitsevät julkaisun jälkeen? Voin paljastaa, että monien kuvista tulee merkityksettömiä ja siitä ei jää käteen muuta kuin "muistisi on täynnä".

Maailmassa jaetaan järkyttävän paljon dataa minuutissa: WhatsApp-käyttäjät lähettävät noin 350 000 valokuvaa, Facebookissa tehdään melkein 2,5 miljoonaa julkaisua, YouTubeen ladataan yli 70 tuntia videomateriaalia ja sähköpostiviestejä lähetetään yli 200 miljoonaa kappaletta. Tämä on vain pieni osa minuutissa liikkuvasta datasta.

Instagramissa jaetaan yli 200 000 valokuvaa minuutissa. Miettikääpä vähän, se on 160 000 kuvaa enemmän kuin koko elämäni aikana ottamani kuvat yhteensä! Ei siis ihme, että sosiaalisessa mediassa on normaalin käyttäjän vaikea erottua ja tulla huomatuksi. Toki useat käyttäjät haluavatkin, että kuvat näkevät vain kaverit, mutta mitä se kuva sen julkaisun jälkeen merkitsee sinulle? Tai muille? Se jää lojumaan inttervebin syövereihin yksin, ilman mitään suurempaa tarkoitusta. Se hieno hetki, kun oltiin mökin laiturilla ja aurinko paistoi: 7 tykkäystä, ei kommentteja, julkaistu 52 viikkoa sitten. Kukaan ei enää muista kuvaa, koska sen jälkeen on tullu 293 julkaisua lisää. Jopa sinä olet unohtanut kuvan olemassaolon. Tämä on nykyään onglema, eikä mikään julkinen ongelma vaan henkilökohtainen. Valokuvastasi tulee näkymätön myös sinulle.

Itse olen ottanut valokuvia nuoresta lähtien. Siirryin ajan kanssa parempiin kameroihin ja sitä kautta harrastuksesta tuli vakavampi. Valokuvia kertyi kokoajan ja jaoin niitä somessa ja taideyhteisöissä. Tajusin, että kuvan julkaisun jälkeen tykkäyksiä tuli, mutta sen jälkeen valokuvasta tuli haamu. Kukaan ei enää löytänyt kuvaa, eikä sitä noteerattu julkaisun jälkeen mitenkään. Tämä ei minua haittaa, sillä valokuvaan omaksi iloksi ja otan kuvia joista itse pidän. Ei minua häiritse, jos muut ei pidä kuvistani, sillä kuvat ovat minulle tärkeitä. Joten keksin valokuvilleni parempaa käyttöä.

Valokuvat ovat henkilökohtaisia. Ne ovat hetkiä, jotka olet halunnut taltioida, joiden takia olet vaivautunut ottamaan kameran esille. Ne ovat muistoja, jotka tahdot muistaa. Ne ovat sinun elämäsi aikajana. Miksi ihmeessä unohdat ne bittiavaruuteen? Miksi täytät niillä vain kovalevysi tilaa? Miksi et kohtele niitä niiden ansaitsemalla tavalla?

Ymmärrän sen, että esimerkiksi taulujen teetättäminen tuntuu "lopulliselta". Se vaikeus valita, mistä valokuvasta tulee se taulu, jonka näet päivittäin, hidastaa ja jopa estää sinua tekemästä tilausta. Eli loppujen lopuksi saatat tilata kaikista muistoistasi yhden taulun, unohtaen muut muistot tyystin.

Ratkaisu: Ryhdy itse taiteilijaksi ja tee pienistä tauluista seinällesi yksi taulu kerrallaan iso kokonaisuus. Kun otat sen loppuelämäsi projektiksi, niin se ei tunnu niin lopulliselta eikä kalliilta. Täydennät seinää sitä mukaa, kun uusia muistoja muodostuu.  Älä siis jaa pelkästään kuviasi somessa seinälläsi vaan tee kotisi seinästä sinun seinä.

After all, kuvat ovat SINUN muistojasi, ne ovat SINULLE tärkeitä hetkiä ja ennenkaikkea ne ovat tarkoitettu SINULLE.

Halusin vain kertoa tämän, sillä teimme pienistä tauluista kokonaisuuden avopuolisoni kanssa yhteiseen asuntoomme. Nyt kun saapuu kotiiin, niin ensimmäisenä näen seinän, joka on täynnä parhaita muistojani. Alkaa heti hymyilyttämään ja se jatkuu koko päivän. Toimii loistavasti myös aamun piristäjänä, trust me! Ja mikä parasta, jatkamme kokonaisuuden laajentamista jatkuvasti. Kesälomalta tuli nimittäin muutama arvokas hetki lisää seinälle.

-Juuso





Osallistu kommentoimalla!